”Ysiluokan oppilaanohjaajan tukemana opin kuuntelemaan sydäntäni ja halusin lähteä kokeilemaan, mihin siivet kantavat”, muistelee 18-vuotias Viivi Nauska yhteishakuaikaa kolme vuotta sitten. ”Halusin kohdata erilaisia ihmisiä, lapsia ja perheitä, ja olla sellainen ihminen, joka kulkee perheiden vierellä.” Toiveet ovat toteutuneet: Viivi valmistui juuri lastenohjaajaksi Kalajoen Kristilliseltä Opistolta.
Lastenohjaaja saa kelpoisuuden varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtäviin päiväkodissa. Kalajoen Kristilliseltä Opistolta valmistuvat lastenohjaajat voivat halutessaan suorittaa myös kirkon lastenohjaajaksi pätevöittävät opinnot. Viivikin teki niin, ja nyt työmahdollisuuksia on myös seurakunnassa. ”Kannan kiitollisena kaikkia oppeja, joita sain seurakunnan perhetoiminnan kurssilta, vaikka oma tulevaisuuden työpaikka onkin päiväkoti.”
Lastenohjaajan työssä on lasten perushoidon lisäksi paljon hassuttelua ja heittäytymistä, ja pedagogiikka on tärkeässä roolissa. ”On tärkeää olla turvallinen aikuinen vaikeimmillakin hetkillä”, Viivi painottaa ammatillisuuden merkitystä. Hän kertoo, että opiskelijana ei ole vielä kokenut paljonkaan työn nurjia puolia, vaan on saanut nauttia joka hetkestä. Fyysinen ja henkinen kuormitus voivat pitkällä aikavälillä käydä raskaaksi, hän arvelee. ”Siihenkin voi onneksi omalla toiminnalla vaikuttaa”, Viivi toteaa.
Koulutuksessa on kolme pakollista ammatillista tutkinnon osaa, joiden lisäksi opiskelija valitsee omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti valinnaiset tutkinnon osat. Viivin valinnat olivat Ilmaisun ohjaaminen ja Tukea tarvitsevien ohjaaminen. Lasten ja perheiden tuen tarpeet eivät Viiviä pelota, päinvastoin: ”Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä erityislasten kanssa, ja olla perheiden hyvinvoinnin tukena.” Viivi kertoo, että lastenohjaajana hän voi tukea perheen hyvinvointia arjessa lyhyenkin kohtaamisen aikana kuuntelemalla ja välittämällä. ”Vanhempien hyvinvointia tukee jo sekin, että voi luottavin mielin jättää lapsen hyvään hoitoon.”
Opintojen aikana Viivi kokee kasvaneensa ihmisenä monin tavoin. Erityisesti hän kertoo saaneensa itsevarmuutta ja rohkeutta. ”Uskallan ainakin puhua muille ihmisille nyt”, Viivi nauraa. ”Olen myös itsenäistynyt. Uskallan tehdä päätöksiä itsenäisesti ja toimia tarvittaessa yksinkin.” Valmistuminen tuntuu myös haikealta. ”Jään kaipaamaan kaikkea: ystäviä, opettajia, henkilökuntaa. Koko opiskeluaika on ollut elämäni parasta aikaa! Onneksi ystävyyssuhteet jäävät elämään. Vaikka meillä kaikilla kääntyy elämässä uusi sivu, olen tosi onnellinen siitä, että ystävyys jatkuu.” Asuntolassa asuminen on tiivistänyt ihmissuhteita entisestään. ”Opistolla en ole ikinä jäänyt minkään asian kanssa yksin. Oli ongelmana sitten matikan yhtälöt tai mielenterveys niin aina saa apua.”
Viivi kiittelee Kalajoen Kristillisen Opiston opettajia: ”Opettajien täysivaltainen ammattitaito on yllättänyt. Olen suoriutunut opinnoista paljon paremmin kuin yläkoulussa!” Varsinkin työelämäjaksot ovat sujuneet mallikkaasti: opintosuorituskortissa komeilee rivi kiitettäviä arvosanoja. ”Jatko-opinnotkin ehkä kiinnostavat jossain vaiheessa, mutta nyt aloitan hyvillä mielin työt Puotitontun päiväkodissa Oulunsalossa.”
