Nuorisosihteeri. Virkanimike kuulostaa jännittävältä. Mitä kaikkea tuon sanan sisälle mahtuu? Uskon, että jokaiselle persoonalle jotain erilaista ja jokaiselle jotain samaa. Minulle tuo nimike kertoi reilun kahdentoistavuoden ajan kohtaamisesta. Sain olla se ihminen, joka kohtasi lapsia ja nuoria niin koulussa kuin vapaallakin, asuntolaelämässä ja leirien pyörteissä. Sain oppia ja opettaa, kuunnella ja rohkaista, kasvattaa ja kasvaa. Sain olla sekä luotettava aikuinen, että hullutteleva leikin vetäjä. Sain opettaa Jeesuksesta ja esittää kaikki kasvinsa hukannutta muumilaakson Hemulia. Sain työskennellä ja kasvaa yhteisössä, joka välittää aidosti.

Alussa kaikki tuntui kovin sekavalta. Oli tärkeää saada lapsia ja nuoria yhteen. Muistan järjestäneeni nuortenillan kahdelle nuorelle ja rippikoulun viidelle. Tuntui siltä, etten oikein osannut tai tiennyt mitä tehdä. Vähitellen jotain kuitenkin tapahtui. Heinäkallion leirikodille löytyi enemmän ja enemmän nuoria leireilemään ja kouluikäisten leiritkin piti jakaa kahteen ikäryhmään, jotta kaikki pääsivät mukaan. Nuorteniltoihin löytyi väkeä ja työhuoneen ovella piipahti yksi jos toinenkin kertomassa elämästään. Iloitsin ja riemuitsin vuodesta toiseen mahtavista leiritiimeistä, työkavereista, isosista, kuorotoiminnasta ja vanhemmista, jotka uskollisesti lähettivät lapsiaan ja nuoriaan erilaisiin tapahtumiin. Iloitsin rukoustuesta, edellisten nuorisosihteerien vinkeistä ja siitä, että sain kertoa Jeesuksesta. Ja kyllä sekin oli ja on mahtavaa, että leirielämää voi pitää kahdessa ”omassa paikassa” niin kaupungin keskustassa Opistolla kuin Heinäkalliolla järvenrannalla, keskellä peltoja. Joku lapsista sanoikin, että ”Säähän tuut vähä niinku kesälomareissulle meidän kanssa kun tuut Heinikselle.” Vähän niin kuin, paitsi että leiri on leiri: vastuullista ja monipuolista toimintaa ja tekemistä yötä päivää.

Oma lukunsa nuorisosihteerin työssä olivat erilaiset vierailut niin kotimaan, kuin ulkomaankin kohteisiin. Oli etuoikeutettua olla mukana erilaisissa toiminnoissa, joiden tavoitteena oli kertoa maailman parasta sanomaa, evankeliumia, eteenpäin. Erityisesti iloitsin matkoistani Kittilään, jossa sain työskennellä kasvatuksen tiimissä niin kuoro-kuin perheleireilläkin, kurkistus seurakuntaelämään toi perspektiiviä muuhun työsarkaan. Maailmankuvaa avartavia kokemuksia olivat myös Tansanian matka ja reissut Läskelään, Venäjän Karjalaan. Miten paljon meillä yltäkylläisyydessä kasvaneilla onkaan opittavaa elämän tärkeimmistä asioista? Vuosien varrella huomasin myös lähetystyön tuleen rakkaaksi ja tärkeäksi osaksi myös omaa hengellistä identiteettiäni.

Kahteentoista vuoteen mahtuu valtavasti koettua ja elettyä. Nuorisosihteerin huippuhetkiä olivat toisaalta ihan ne arkiset kohtaamiset kaupan kassajonossa, kun joku leiriläinen ryntää halaamaan tai kun työhuone täyttyy nauravista opiskelijoista, jotka kutsuvat kahville. Tai kun ihan hiljaa istutaan Opiston kappelissa ja tuijotetaan kynttilän liekkiä suuren surun kohdatessa. Toisaalta huippuja ovat ne hetket, kun konfirmoit tai vaikkapa vihit sitä nuorta tai niitä nuoria, joiden elämässä olet saanut kulkea vuosia mukana. Tai kun luet puhelimeen tullutta viestiä:” Kiitos kun rukoilit. Nyt helpottaa.” Väkisinkin silmäkulman täyttää kyynel. Nuorisosihteerin matka on ollut monipuolinen. Kiitos luottamuksesta, toivottavasti kohdataan pian uudestaan!

Anna Lahtinen

PS. Etsimme Annan työlle jatkajaa! Olisitko se sinä tai joku tuntemasi henkilö? Katso hakuilmoitus!